En ole koskaan ennen lukenut kirjeenvaihtokirjaa.  

Merkityksistä riisuttua arkea suhteessa fiktio-taiteeseen, joka pyrkii merkityksellistämään. 

Voltaire huudahti Cicerosta, ettei tämä olekaan älykäs luettuaan tämän kirjeitä. Kun Cicero kirjoitti julkaistavaa materiaalia, hän poseerasi, oli looginen, oli harmoninen; muotoili kaiken tarkoin ja aikaa käyttäen. Mutta tietysti hän oli myös arkinen tavallinen ihminen, mitä se sitten silloin 2000 vuotta sitten tarkoittikin.

Sukujuhlatilanteessa kaikilla on juhlavaatteet. Tunnelma määritelmällisesti ei-arkinen. Lapsena jo mietin, että kun kaikki tajuavat joka ainoassa kodissa olleen samat valmistelut ja kehoon ja pukuun kohdistetut puunaamiset, niin eikö voitaisi ennemminkin unohtaa koko juttu ja tulla arkivaatteissa. Juhlavaatteet teennäisiä. Tosin juhlakin totta. 

Jälleen kerran mietin, mikä on taiteen ja todellisuuden suhde. Ja jälleen kerran olen taipumassa tähän asenteeseen, että taide petosta ja turhaa harhaa. Valehtelua. Jos mietin miten Itkonen kuvailisi kaltaisensa ihmisen arkea fiktioissaan verrattuna siihen, miten hän kuvaili sitä tässä, fiktiossa kaikella olisi merkitys, kaikki teot osa persoonallisuutta/ajankuvaa/kriisiä. Valehtelua. Oikeasti maailma ei ole mitään. 

"Koin nuoruuden huumaa, koin elämän ihmeenä - nykyään vähemmän mutta silti." Itkosen fiktio-kirjoissa tämä voitaisiin esittää hyvin tehokkaasti, ääriviiltävästi kaiken ajan poishiipumista korostaen. 

Vähän niin kuin, että on olemassa YK:n ihmisoikeuksien julistus. Sitä sitouduttu noudattamaan. Sitten kuitenkin lopulta kaikki maat vain itsekkäitä sikailijoita, viimeistään silloin kun 3. maailmansota tulilla. Tai on yritysten eettiset periaatteet, pitää olla kato kun on tää aika. Mutta lopulta niitä ei noudateta jos ne tulevat voittojen tielle. Oli joku suomalainen jalkapalloilija, joka jotenkin kieltäytyi menemästä Qatariin, koska siellä sorretaan ihmisiä liikaa. Hänen moraalinsa oli sitä vastaan. Jalkapalloliitto tai jokin tällainen taho oli kuitenkin kirjoittanut itselleen eettiset ohjeet sekin. Niiden mukaanhan ko. liiton olisi pitänyt kieltää kaikilta jalkapalloilijoilta Qatariin meno. 

Tarkoitan: on olemassa ideaalitaso. Mutta on olemassa todellisuus. On olemassa taide, miksi?

 

Westöltä en ole lukenut yhtään teosta. Nyt alkoi kyllä kiinnostaa lukea Leijat Helsingin yllä sekä Missä kuljimme kerran. Itkoselta olen lukenut melkein kaikki kirjat, joitakin jopa useasti. 

Kirjassa kaiken aikaa melko kohteliaita. Aina nähtiin puolet ja puolet. Ärsyttävää kohteliasuutta jopa, minusta. 

Ärsyttävää "ranskalaista" haahuilua välillä eli hienon korkeasanaisesti lukitaan jokin, jota kuitenkaan lopulta ei ole lukittu.

 

Yksi iso aihe oli kirjallisten teosten saama virallinen kritiikki lehdistössä. Ilmeisesti on ollut todella selkeä kirjoittamaton sääntö, että kirjailija ei saa kritikoida kritiikkiä. Tämä oli minulle täysin uutta, enkä vieläkään ymmärrä miksi asia näin olisi. Tulee mieleen, että sillä yritetään ainakin säästää ja suojella näitä kriitikoita. Koska kuten Anja Snellman eräässä teoksessaan totesi, monella taiteilijalla on "vaihtolämpöinen itsetunto". Ja olen muualtakin kuullut tästä taiteilijoiden hermoheikkoudesta kriittiikkiä kohtaan. Kirjailijahan osaa kirjoittaa, ja jos kirjailija on loukkaantunut ja hyökkää kriitikon kimppuun, voi tulla taitavaa rumaa tekstiä. 

Minua vain suuresti ihmetyttää, miksi kukaan ottaisi kritiikkiä noin vakavasti. Koska minusta on niin päivänselvää, että se on vain yhden ihmisen mielipide. Ja myös on minusta selvää, ettei minkään sanomalehden kriitikko ole todella objektiivinen. Kritiikkejä katsoessa on hyvin selvää, että kriitikoilla on omat asenteet ja usein omat tarkoituksella lukitut mielipiteet. Myös olen nähnyt, että kritiikeissä ei useinkaan ole kovin syvällistä tavaraa, vaan keskitytään teoksen yhteen aspektiin, jota sitten koko kritiikin ajan pyöritellään. Minusta kaikissa kritiikeissä pitäisi olla jonkinlainen kunnioitus läsnä. Minusta myös koko tämä kritiikki-tekstin tuottama lopputulemaväite teoksen laadusta on teennäinen ja lähinnä taiteellinen rakennelma. 

Minua ei kauheasti kiinnosta sanataideteosten kritiikki lehdistössä. Hankin lukuvinkit muualta. Kirjojen lukemisen jälkeen kirjoitan usein mielipiteeni teoksesta ja sen jälkeen katselen vähän lukublogeja aiheesta. Että mitä muut mieltä. Mielestäni ne ovat usein parempaa luettavaa kuin kritiikit lehdistössä. Niissä saa nauttia ja olla lukija. 
      
On se tosiaan kumma, etteivät kirjailijat ole saaneet lyödä kriitikoita, koska kriitikoiden teksteissä toden totta olisi arvostelultavaa. Jos yhteiskunnassa käydään jonkinlaista keskustelua aiheesta A, niin tokihan kaikki saavat sanoa, ja saadaan haukkua virallisetkin tahot. Minusta kaikkien kirjailijoiden oikeus pitäisi olla haukkua saamansa kritiikki, jos se oikeasti on huolimatonta, yksiulotteista tai muuten surkeaa.

Vielä jatkan tästä. Kun Itkonen oli tuohtunut Palatkaa perhoset -teoksensa kritiikistä Hesarissa, niin mainittu lehti julkaisi sitten jonkinlaisen "ojennuksen" Itkosta kohtaan, jossa mm. mainittiin heillä olevan käytössä ammattikriitikot ja niin edelleen. Westö totesi tämän Hesarin tekstin olevan malliesimerkki sanoilla hallitsemisesta tai jotain tuollaista. Että tarkoituksellisesti kirjoitetaan huonosti, epäloogisesti, kritikoidaan toisen tekoja ymmärtäen se tarkoituksellisesti väärin. Mutta kun lehdellä on valtaa niin paljon, niin voidaan jyrähtää hiljaiseksi aivan paskoillakin argumenteilla. Minusta Itkosen olisi pitänyt hyökätä vielä tuotakin vastaan. Mutta onhan se vaikeaa, ja tekisinkö itse vastaavassa tilanteessa niin. 

 

Yksi kiehtova aihe oli tämä seksuaalinen häirintä ja väkivalta. In Finland we have this town called Oulu which is the child rape capital of Finland. In the olden times child rapists in Oulu where Old Lestadionites but in modern era also muslim immigrants have been rapists. Not all immigrants were rapists of course. Now some women wrote about this in the paper. They wrote that this is not about ethnicity, not about religion, it's only about men. Men did this and it is besides the major point of we say that these particular men were immigrants. Now Itkonen was in a pickle because he thinks there are shades and layers of patriarchy. Finnish patriarchy is different from Saudi-Arabian patriarchy. If Finnish patriarchy even exists, if any patriarchy even exists, because Itkonen kind of thinks that the entire word is too big and all-compassing. 

Anyway Itkonen was a guest in a radio talk show. And there was high feeling about this case. Me myself personally thinks that the newspaper article by academic women (?) about there being no difference, that the point is zero about islam/immigrants is false. I think these writers were in a pickle too. They had to say something about Oulu child rape made by immigrants. They had to condemn it. But they had overly positive view about immigration, they're world view could not accommodate bad things about immigrants. So they basically attacked ethnically Finnish men (?) about their rapes that they had done, in this situation when the rapes were actually done by immigrants. 

This enrages me. This shitty logic and argument. 

Also what enrages me is this. Some columnist at Yle condemned one time the inequality etc. in Iran but columnist wrote that this is because of "islamism". When Old Lestadionate rapes his own child is it christianity-ism? 

 

Juha Seppälä taitaa olla harvoja menestyneitä/arvostettuja kirjailijoita, joka tarkoituksellisesti kaihtaa julkisuutta. Paljon kuuluu näemmä kirjailijuuteen sosiaalista paskaa. Westökin matkusteli ympäri maailmaa. Ehkä he sitten pitävät siitä. 

Oli kyllä raivostuttavaa luettavaa I:n ja W:n kelauksen ilmastonmuutoksesta. Kuitenkaan he eivät lopeta sitä lentämistään. Tässä vaiheessa haluan sanoa, että itseäni ei kiinnosta ilmastonmuutoksen hillitseminen ja minulle olisi vain miellyttävää nähdä jonkinasteinen apokalypsi. En tee mitään ilmastotekoja. En ole koskaan tehnyt, enkä luultavasti koskaan tee. Tällainen ihminen minä olen. 

Mutta W&I olivat sillä linjalla, että ilmastonmuutos on tärkeä ja ahdistava asia, ja halusivat sitä vastaan taistella. Kauheaa tuskaakin ilmoille puskivat. Että lapsenlapset, miten he, vesi nousee. Kuitenkin heillä kummallakin oli kesäpaikat (mitkä kai sitten lisäävät hiilijalanjälkeä?), kummatkin matkustelivat lentokoneilla. Ja sanon vielä uudestaan, että mulle on aivan sama kuinka paljon kukakin lentokonetta käyttää. Mutta minua suorastaan vitutti tämä itsepetos ja ikään kuin syödään kakku ja säästetään -argumentaatio. Että jos ja kun tuomitsemme ja olemme huolissamme, voimme jatkaa samaa paskaa. Olisitte vain sanoneet että paskaaks täsä, mä jatkan lentämist ja kaikkee muutakin. 

 

Tämän inspiroimana lainasin toisenkin kirje-kirjan, jossa Esko Valtaoja keskustelee jonkun piispaloisen kanssa.