En ollut lukenut yhtään DeLillon kirjaa ennen. Tiesin hänen maineensa. Että on merkittävimpiä amerikkalaisia elossaolevia jne. jonkin kaanonin mukaan.
Lyhyt kirja.
Mielestäni tässä ei ollut juuri mitään.
Jos tässä näkee paljon, siinä näkemisessä on varmaan DeLillo-lisää. Että kun maine on kova, nähdään paljon merkityksiä. Katsotaan tarkemmin. Tokihan missä vaan on mitä vaan, jos kauan katsoo. Käytetäänhän rusinaakin meditaatiossa.
On 24 tunnin Psyko. Joku hullu mies (A) katsoo sitä päivät pitkät. Ei osaa sanallista itse, mutta jotain helvetin paljon saa siitä irti.
On toinen mies (B) joka haluaa tehdä elokuvan miehestä (C), joka "taiteellisti" Irakin sotaa, tai jotain tällaista. Eli oli Irakin sota. Se nyt oli mitä oli. Ehkä turha. Miksi mentiin? Jotain tartti tehdä. Amerikkalaiset eivät todellakaan tottuneet tähän, että joku kimppuun hyökkää. Oli valheita, että sota saatiin. Sitten sodittiin. Jotainko opittiin? Ettei sota toimi loppuun asti. Että loppujen lopuksi maata ei saada hallintaan, ei siitä saada kaveria. Vapaus ja demokratia ei leviä. Tätähän Bush silloin sanoi, että voipi näinkin käydä että vapaus leviää. Että niin on ennenkin käynyt tilanteissa, joissa sitä ei olisi uskonut. Mutta lopulta hommat jäi perseelleen ja enemmän Amerikalla nyt on vihollisia kuin ennen, kait.
No sota oli tulossa joka tapauksessa ja (C) siinä hyvin pienenä rattaana rattaiden ja rattaiden rattaiden joukossa oli palkattu antamaan akateemista analyysiä sodasta. Ehkä jopa runollista. No ei näitä hänen tekstejään kukaan lukenut joka asioista olisi päättänyt siinä mielessä, että pommi tuonne, kyllä vai ei.
Mutta jotain hassua ja kiintoisaa siinä toki on. Että yksi osa ison sodan prosesseja oli tämäkin. Tämän miehen haastattelua yrittää (B) saada tehtyä, mutta (C) aina vaan kieltäytyy. Sitten tulee runosotamiehen tytär (D) käymään. Tämä kaikki siis tapahtuu syrjäisellä talolla aavikolla. Sitten (D) katoaa. Ehkä (A) oli itse psyko ja tappoi naisen.
En jaksanut kiinnostua. En jaksanut kaivaa merkityksiä. 24 tunnin Psykon idean pohdiskelu oli hienoa sinänsä. Että mitä on taide ja mitä on todellisuus.
Alamaailman aion lukea joskus.
Kommentit