hyvä lukija se on semmonen asia

että tänään minä olen jeesuksen luona paratiisissa

mutta niin olen myös huomenna ja niin olin myös eilen

ja niin olen ollut kaikki elämäni päivät

koska synnyin suomeen

joka synkronisesti ja diakronisesti paras ihmisten koskaan aikaansaama valtakunta

paratiisin sairaus on kaiken liika helppous ja kauneus

totuus hämärtyy kun poliisi on ystävämme, hallitus on ystävämme, kaikki tasa-arvoisia, kaikkia vittu YMMÄRRETÄÄN nykyään aivan kaiken aikaa

viime perjantaina makasin vuoteessani

ajattelin tätä mitä ajattelen tekeväni keväällä, että irtisanon itseni täältä ja alan elää itseni näköistä elämää kun näissä töissä vain kärsin

sitten mietin etten uskalla ja sitten mietin että vittu tämäpä se uskallusta vaatiikin, siis ei, todellista uskallusta vaatii lähteä pakolaiseksi tai mitä tahansa muuta

paratiisi pehmittänyt pelkuriksi

sitten mietin tätä "elämän keskipäivässä minä eksyin synkkään metsään"

eli danten ensimmäiset sanat jumalaisessa näytelmässä... ja dantekin oli yli 40 kun aloitti kirjoittamaan... miksi minä en voisi vielä tehdä vaikka mitä... onko tässä pelättävää kun pahimmillaankin voin korkeintaan kuolla

mitä sitten jos elän loppuikäni yksiössä Runosmäessä toimeentulotuella

jos minulla kuitenkin on siinä vaiheessa "henkiopas" kuten Dantella ja muistan että marcus aurelius sanoi kaikkialla jossa on mahdollista elää on mahdollista elää hyvin

kristityt saavat jumalansa kaikkialle synkimpäänkin yömajaan new yorkissa 1878 ja kaikki valaistuu

henkiopas, jumalainen säde lankeaa tielleni, oikea polku väistämätön suloista on elämä... lievästi sekava postaus mutta näillä mennään